Miks minua ei ees jännitä koko lähteminen? Eilen olin iha duracell-pupuna ja vaaraksi liikenteelle. Tänää iha rauhallinen, vaikka kohta pitäs lähteä hurruuttelee Tampereeelle :D Kaikki panikoi minun puolesta vissii sitä, ettei tiietä oikeastaan mitää tuosta reissusta. Ainoastaa vaan se, että ollaan Krakovassa työharjottelussa 6 viikkoa. ei muuta. ei tiietä asuntoa. ei työpaikkaa. ei mitään. ei tiietä, tullaanko meitä ees vastaan :D ja minä vaan ihan rauhallisin mielin oon lähössä. Jos sieltä ei tule kettää vastaa, nii sitte pääsen toteuttaa mun hienon liikeidean... jota ei kaikille tosin kerrota ;)
Toivompa vain, että siellä olis kohtuu hieno kämppä, jossa vois pessä vaatteita ja tehä itte ruokaa! Ja ois siistiä, jos siellä ois piano, mutta hyvinhyvin todennäkösesti ei ole :DD niin tännää on sitten pitäny soittaa sitä varastoon asti!
Seuraava päivitys tuleekin sitten Krakovasta. Se on varmaan kauheaa vuodatusta siitä, ettei meillä ole asuntoa ja asutaa jossai roskiksissa. Sitte me vaellellaan leipomosta toiseen ja kysellää, että pitäiskö niille tulla joitai harjottelijoita sinne, ja jos joo, nii me ollaan varmaan ne... :) Sitä odotellessa!
PS. en ossaa ees käyttää tätä bloggeria, tämä on ihan kummallinen. :D tai sitte oon vaan evo hmh!
PPS. sori Saana, tyhjensin tuon minun laukun vielä kerran, koska en halua ottaa nii paljoa tavaraa matkaa, mitä yritit :D nyt sinne mahtuu tuliaisiaki! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti